Tulin vähän aikaa sitten elokuvista ja päätin vielä istahtaa tähän koneen äärelle kirjoittamaan kuulumisia... Viime viikolla maanantaina kun tuli tieto Xtran loppumisesta kuntosalillani niin vähän hirvitti, että mitenkäs tästä jatketaan, mutta viikko meni loistavasti ja sain kiloja alas ja alan taas lähestyä tuota maagista -37,7 lukua, johon jo pääsin ennen kuin lipsuminen alkoi.

Viikolla sain liikuntasuorituksiakin kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina ja lauantaina. Mutta hyvähän se on muistaa nuo lepopäivätkin vaikka aina välillä tuleekin olo, että voihan laiskuus kun en ole liikkunut. Tässä listausta viikon liikkumisista:
ma: zumba 1 h
ti: bodypump 1 h
ke: salitreeni n 40 min
to: sauvalenkki ulkona 1 h 15 min
pe: -
la: -
su: salitreeni 45 min

Tulevana viikkona hankaluutta tuo miehen iltavuoro niin en varmaankaan voi joka ilta salille/yms lähteä. Mutta kyllähän 11 v tytär jo pärjää ja toisaalta nauttiikin kun saa olla omineen kavereiden kanssa kotosalla... Mutta katsotaan kuinka paljon omatunto antaa myöten liikkua...

Syömisten suhteenkin viikko meni todella hyvin vaikka tuli käytyä taasen pari kertaa elokuvissakin. Opettelen jälleen siihen, että ei tarvi olla järjetöntä karkkisäkkiä ja isointa popparia aina siellä syötävänä... Viikonloppu pelotti, mutta sekin meni ok. Lauantaina söin kyllä todella hyvin, mutta tänään sitten kävinkin paikallisessa burger paikassa, jossa olikin taivaallisen hyvä ruoka. Mutta sielläkin tilasin pienimmän hampparin mikä listalta löytyi enkä ottanut ranskalaisia ollenkaan.  Burgerin päälle sitten vielä leffaeväät, mutta ei karannut ihan mässäilyksi niidenkään suhteen. Pienellä jännityksellä nousin äsken vaa'alle, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei ihan kamalia lukemia näyttänytkään Ja nyt kun tästä arki pyörähtää käyntiin niin ei aikaakaan kun ollaan jo taas menossa alaspäin vauhdilla...

Aurinko paistoi viikonloppuna niin kauniisti, että alkoi jo haaveissa näkyä ihanat liikkumiset kauniissa kevätsäässä kunhan näistä pakkasista ensin päästään. On se vaan ihme kuinka tuo aurinko lisää positiivista energiaa minussa. Jotenkin tuntuu, että herään ainan uuteen nousuun näin keväisin ja elän vuoden parasta aikaa (tai ehkä kesä menee vielä keväänkin edelle...) Ja positiivinen ajattelu on nyt sitä mitä minä tarvitsen!!!

Eli edelleen itseeni luottaen kohti uutta viikkoa.

Ja vielä kertaalleen kaikille HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

Nyt tuulahtelee uudet tuulet täällä. Sain eilen kuulla, että Xtravaganza lopettaa siinä kuntosalissa, johon olen kuulunut vajaan vuoden. Tämä päätös tuli kyllä niin puun takaa kun vaan voi.

Eilisen päivän ja illan mietin mitä tulevaisuus tuo nyt tullessaan. Vaihtoehdoksi meille annettiin joko jatkaa liikkumista nykyisessä kuntosalissa ilman Xtraa tai sitten meillä on kaiketi mahdollisuus siirtyä kaupungissa toimivaan Xtravaganza keskukseen. Erona tässä keskuksessa on se, että siellä ei ole mahdollisuutta ryhmäliikuntaan vaan siellä on pelkästään kuntosali.

Päätökseni oli/on seuraava:
Jätän Xtravaganzan ja jään nykyiselle kuntosalille asiakkaaksi, koska rakastan sitä paikkkaa ja se tarjoaa monipuolista ryhmäliikuntaa. Seuraavaksi tietenkin mietin, että pystynkö laihduttamaan ilman ryhmää, mutta itsehän se on työ tehtävä olin sitten ryhmässä tai en.

Olen jo sen verran oppinut syömisestä ja elämästä tämän vajaan vuoden aikana, että tiedän mitä ja miten minun pitäisi syödä. Tärkeämpänä katson kuitenkin tällä hetkellä sen, että minulla on paikka, jossa voin nauttia liikunnasta ja saada sen pysymään elämässäni jatkossakin.

Sitten tämän hetken tilanteeseeni:
Olen edelleen heikoilla, mutta nyt vahvempi kuin kertaakaan joulun jälkeen. Nyt tiedän taas, että valoa on siellä tunnelin päässä. Tästä johtuen tuo Xtran loppuminen tuli vähän huonoon aikaan koska nyt ehkä tarvitsisin kaiken mahdollisen tuen, jotta saan nostettua itseni takaisin siihen upeaan olotilaan kun von rehellisesti katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä tekemisestäni. Mutta tästä huolimatta katson tulevaan nyt valoisammin ja luotto palauttuu jälleen päähäni. Ja joo, samaa puhuin jo edellisessä postauksessani, mutta nyt tunne on taas erilainen. Ja puntari näyttää pitkästä aikaan taas laskusuuntaa eli vahvempana talsin päivästä toiseen.

Tänään liikuntaan palautui uudestaan bodypump ja voi luoja kun tuntui, että ei sieltä hengissä taas selviä. Mutta muistissa on vielä viime syksyn ihan eka kerta ja se se vasta tuskaa oli. Eli tilanne ei ihan niin paha ole nyt vaikka edellisestä kerrasta on jo yli kaksi kuukautta. Hyvin kesti paikat ja ei sattunut häntäluuhunkaan. Muutenkin alkaa paikat parantua, joten liikunta mukana elämässä täysimittaisena Ja sekös se vasta mieltä piristää...

Kevättä kohti kun ollaan menossa niin tätä naista alkaa piristämään kummasti! Laskettelukelit on kohta parhaimmillaan ja aurinko näyttäytyy koko ajan enemmän. Mahtavaa!!!

Tästä jatkan ja toivon, että pian voin kirjoittaa olevani taas painon mukaan siellä missä olin ennen tätä "suohon uppoamista". Joku päivä se aamu koittaa kun puntari on taas ihana

Pidetäänpä sitten pieni tilannekatsaus:
lokakuun edellisen päivitykseni jälkeen paino putosi mukavasti ja 17.11. oltiinkin jo noissa sivussa näkyvissä lukemissa -37,7. Mutta sitten tapahtui jotain. Joulukuu kun tuli niin jotenkin elämä luiskahti napostelun puolelle. Koko ajan huomasin olevani syömässä ravintoloissa ja elokuvissa kävin ja tuntui että ns. erikoistilaisuuksia olikin jatkuvasti ja silloin ei tullut niin tarkasti katsottua mitä söin. Ajattelin koko ajan, että ei haittaa, kohta palaan ruotuun. No sitten tapahtui se mikä oli ehkä pahin mitä sillä hetkellä pystyi tapahtumaan; sairastuin lujaan flunssaan ja liikunta jäi täysin kolmeksi viikoksi. Sehän tietty lisäsi vaan masennusta ja hoivasin itseäni syömällä karkkia ja muita herkkuja. Etukäteen pelkäämäni joulu ei ollutkaan se pahin vaan sen jälkeen tuli kolmen viikon syöntiputki

Kun olin ollut kolme viikkoa liikkumatta flunssan takia ja kiloja oli tullut lisää n 5 (kamalaaaaa!!!) niin tuntui jo että en kestä enää hetkeäkään sitä liikkumattomuutta ja sanoinkin Xtra-ohjaajalleni, että pää on ehkä halkeamispisteessä ja homma tökkii pahemman kerran. Ohjaaja sanoikin yllätyksekseni, että jos kunto sallii niin aloittele liikuntaa kevyesti. Ei tiedä jos se vaikka auttaisi vähän siihen flunssan taltuttamiseen. Siinä vaiheessa flunssa oli muuten ohi, mutta limaa oli edelleen kurkku täynnä... Ja tästä keskustelusta piristyneenä aloin ulkoilemaan ja menin jopa kokeilemaan zumbaa ja niinhän se kunto kesti hyvin ja aivan kuin flunssakin olisi alkanut hellittämään samalla kun mieli parani.

Sitten toinen takapakki iski juuri kun olin päässyt liikkumisen makuun; kaaduin takamukselleni ja hajoitin häntäluuni. Ja taas olin tilanteessa, että liikkuminen sattui. En voinut uskoa huonoa tuuriani ja sadattelin mielessäni, että tähänkö tämä projekti nyt kaatuu, minun takamukseeni. Mutta ilokseni huomasin, että kävely ei sattunut ja kun viikko oli mennyt ei enää zumbakaan ollut kovin hankalaa. Nyt olen tilanteessa, että istuminen on hankalaa, mutta kävelen, hölkkään ja zumbaan entiseen malliin.

Ruokailun olen joulun jälkeen saanut vasta viime viikon lopulla ruotuun ja kiloja on lähtenyt jo 2, eli ollaan menossa kohti parempaa. Vielä on n 3 kiloa siihen missä oltiin marraskuun lopulla, mutta sitä kohti kovaa mennään... Nyt alkaa päivät mennä ihan kivasti eikä enää niin kovasti keho huuda karkkihyllyillä kaupassa ja ei enää tule joka iltaa vietettyä tuolla jääkaapilla katsomassa vieläkö sieltä jotain löytäisi...

Liikuntaa harrastan nyt lähes päivittäin. Kahdesti viikossa käyn zumbaamassa ja lisäksi ulkoilen kävellen ja hölkäten. Bodypumpin joudun nyt jättämään väliin niin pitkäksi aikaa kunnes takamus on siinä kunnossa että pystyn makaamaan selälläni...

Nyt tuntuu jälleen kaikki hyvältä ja usko projektin onnistumiseen on palautunut Nautin tulevasta keväästä ja parhaista laskettelukeleistä ja olen taas oman elämäni herra... Ja sitä kautta otan nyt taas tämän blogin avukseni, jotta saan ajatukseni ulos ja käsiteltyä ne.

Ja vielä Hyvää Uutta vuotta 2011 kaikille!!!

Ruokailujen suhteen meni kyl sit ihan häneksi nuo päivät, mutta ne oli ihan tietoisia valintoja ja en pode edes huonoa omaatuntoa Puntari näytti aikamoisia lukemia taas kun kotiuduin, mutta mitä siitä. Nyt se taas ottaa laskusuunnan kun arki palautui. Eikö se ole normaalin ihmisen toimintaa, että välillä voi vähän mässäillä kunhan ei hirtä kaasu kiinni ja ei osaisi sitä lopettaa. Nyt on ollut ihana syödä normaalisti pari päivää ja alkaa pikku hiljaa poistua vatsasta se turvottava tunne. Mutta oli kyllä ihana nähdä, että ei se putki jää päälle vaikka menee noin monta päivää niin ettei ajattele yhtään mitä suuhun panee. Ja onneksi tulihan sitä vähän käveltyäkin kun pari päivää meni kauppoja kierrellessä. Liikuntaahan se on tuokin

Huomenna zumba-ilta ja ihana päästä liikkumaan taas mahtavan musiikin tahdissa. Nyt alkaa tuo pyöräilykin jäädä kun sää muuttuu koko ajan syksyisemmäksi. Tuuli on aikamoinen joka päivä, mutta eihän se saisi tietty mitään estää. Kyllä minulla on vankka aikomus vielä tälläkin viikolla mennä töihin joku päivä pyörällä, mutta kyllä siitä se suurin mielekkyys on mennyt kun sää on huono ja pimeää sekä aamulla että illalla... Mutta onneksi liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin pyörällä polkiessa. Pitänee taas löytää tuo kuntopyörällä polkemisen ilo...

Reissuviikonlopun yksi ihanin anti oli myös se, että sain sovitella rakkaan ystäväni vaatteita. Ihania mekkoja yms. joita en ole voinut ikinä pitää päällä kilojeni vuoksi. Nyt oli ihana huomata, että ei ne enää niin kamalalta näytä päälläni. Oli myös ihana sovitella kaupoissa erilaisia vaatteita. Jätin vaan vaatteet ostamatta kun ajattelin, että ei kannata hirvesti satsata noihin vaatteisiin kun toivon mukaan ne käy taas isoksi tässä tulevaisuudessa. Mutta sovittelukin oli mukavaa kun mahtui pienempiin vaatteisiin Pitänee yrittää fiksata noita kotona olevia pikkusen isoja vaatteita, että josko niistä saisi pidettäviä kun vähän ottaa saumoja sisään...

Mutta nyt rentoutumaan television ääreen ja sitten nukkumaan. Öitä ja katsellaan milloin saan taas päivittää lukemia tuohon sivuun. Eli siis kauanko menee että ollaan tuossa tilanteessa takas reissun jälkeen... HIH, ihmeen kevyesti osaan suhtautua tuohon hetkelliseen painonnousuun. Ja juuri tuossa on varmaan se syykin; tiedän, että kyseessä on vain hetkellinen nousu eikä pelkoa putken päällejäämisestä ole...

Puntarin jälkeen astuin jälleen juoksumatolle ja hölkkäsin 35 minuuttia. Siis niin käsittämätöntä että jaksaa hölkätä jo noinkin kauan. Uskomatonta, että nautin hölkästä ja pyöräilystä. Ne oli ne kaksi asiaa mitä inhosin ennen tätä projektin alkua. Niin sitä ihminen oppii tykkäämään uusista asioista kun vaan niitä kokeilee...

Mutta on sitä jotain negatiivistakin... Makeanhimo vaivaa nykyään melkeinpä jatkuvasti. Voisin syödä karkkia vaikka joka päivä ja suklaata tekee mieli kovasti. En tiedä mistä tämä himo nyt oikein kumpuaa. Pitäiskö lie kokeilla niitä tabletteja jotka kuulemma vähentää makeannälkää. En oikein vaan niihin usko, mutta pitäisikö kokeilla silti... Tympäsee ku vähän laskee yleistä hyvää fiilistä ku koko ajan haluais mussuttaa jotain... Nytkin odotan suunnilleen kieli vyön alla, että tulisi lauantai kun vietämme tyttären kanssa leffapäivää ja poikkean Makuunissa Sairasta... Mutta tässäpä sitä sitten on haastetta meikäläiselle oppia hillitsemään tuota himoa ja opettelemaan kohtuutta... Sitä kait se on loppuelämä sitten, opettelua ja itsensä hillitsemistä. Mutta jos lopputuloksena on hoikempi/terveempi minä niin olen valmis siihen taisteluun vaikka loppuelämäni ajan...

Ensi viikolla olisi edessä Helsingin reissu ystävän kanssa ja ystävän luokse. Pitää koittaa elää kohtuudessa viikko, jotta voisi sitten vähän irrotella reissussa. Mutta taitaa olla ne ruoan täyttämät reissut historiaa ja hyvä niin!  Ei niitä mahakipuja kyl enää kaipaa kun nyt on tottunut tähän vähempään ruokaan. En tiedä miten sitä ennen kesti kun joka aamu heräsi siihen turvottavaan öklötykseen kun tuli päivittäin harrastettua ylensyöntiä... Nyt odotan reissulta kaikkea muuta kuin syöntiä: ihanan pitkää ajomatkaa, jonka aikana ehtii kunnolla jutella ja vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa, toista ihanaa ystävää, joka odottaa määränpäässä, rentoa oloa ilman lapsia ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksyisellä Helsingillä on tarjota

Mutta nyt päivitän vielä tuohon sivuun pudotukset ja sitten untenmaille. Hyvää yötä ja mahtavaa viikonloppua kaikille. Nautitaan syyssäistä niin kauan kun niitä riittää. Lehdessä jo ennustettiin ensilumia, siitä se talven tulo alkaa...

Ja painokin oli positiivinen ylläri tänä aamuna. Oli 99,9 vaikka eilen mässäilin leffassa. Olen siis jälleen kerran yhtä hymyä. Ja viikonloppu vaunuilemassa vielä edessä niin kyllä nyt elämä maistuu mansikalle...

Ainoa huoleni on, että mitä löydän syömistä vaunupaikamme ravintolasta. Ennen oli varma valinta ottaa hampurilainen, mutta entäpä nyt... En ole siellä koskaan muuta tilannutkaan ku aina vaan hamppareita. En siis edes tiedä mitä muuta siellä on Mutta kaipa nyt jokaisesta ravintolasta luulis jonkinlaista salaattia vaikka saavan...

Mutta nyt menen päivittämään nuo sentit ja sitten nukkumaan... Öitä ja viikonloppuja kaikille!!

Tulin juuri elokuvista ja piti tulla tänne kertomaan fiiliksistä kun edellisestä kerrasta on taas vierähtänyt ihan liian kauan aikaa... Tuli karkkia ja popparia syötyä kyllä taas siihen malliin, että meinaa ahdistus nostaa päätään. Mutta en anna itselleni lupaa ahdistua. Tiedän, että huomenna jälleen takaisin ruodussa ja ruokailu palaa mallilleen, joten ei vaaraa pidemmästä repsahduksesta tai putken päälle jäämisestä... Mutta mutta, miksi se tuntuu niin pelottavan tutulta ja turvalliselta tuo herkkujen syöminen??? Kyllä sitä vielä silti on sama heikko ihminen vaikka kuinka syksystä nautinkin ja samalla nautin uudesta elämästäni. Mutta tiedän tällä kertaa olevani kuitenkin vahva loppujen lopuksi!!! Pienet painonheilahdukset ei nyt minua mihinkään kaada eikä kaikki 30 kiloo takaisin tule, vaikka välillä söisinkin itseni tyrmään...

Nyt paljastan eka kertaa todellisen painoni täällä ja jännittää tietty tämän suuren "salaisuuden" julkistaminen... Tänä aamuna vihdoin puntari näytti alle 100. Luku 99,4 näkyi puntarin näytössä ja tuntui NIIIIIN hyvältä!!! (Juu tiedän, huomenna ei näytä kun söin tänään niin paljon...) Mutta täytyy sanoa, että olin ja OLEN ylpeä itsestäni ja tiedän, että nyt pysyn tuossa kaksinumeroisessa luvussa (kunhan siis saan poltettua pois nämä tämän illan syömiset...) Järkyttävää ajatella kuinka paljon olen painanut projektin alussa, mutta enää en sitä sillä tavalla häpeä kuin silloin. Syynä yksinkertaisesti se, että nyt tiedän tekeväni asialle jotain ja se valtava luku on jo kaukana. Vielähän tuossa on pudotettavaa n 20 kiloo mut sitä kohti mennään ja 20 on NIIN paljon vähemmän ku 50 kiloo (joka tuntui ihan mahdottomalta kun aloitin). Kunhan saan painoni taas tuohon lukemaan tämänpäiväisen syömisen jälkeen niin sitten on taas mittailujen vuoro ja päivitän tännekin tulokset, että mitä on tapahtunut senteissä kropalleni... Virallista puntarilukemaa en ole saanut päivitettyä koska päätin, että en käy puntarilla ennen kuin lukemana on tuo alle 100. Nyt voin siis suunnitella puntarikäyntiä jo ensi viikolle   Tämä painonpudotustulos vaan aiheuttaa sen, että ystäväni vie minut ratsastamaan!!!! Lupasin lähteä sitä kokeilemaan kunhan painan alle 100... Olen ehkä kauhusta jäykkänä, mutta rohkeasti lähden tuota kokeilemaan ja toivon, että hengissä selviän... Ja tulevana sunnuntaina on sitten toisen uuden lajin kokeilu. Menen bodypumpiin ekaa kertaa elämässä. Epäilen, että en selviä siitä, mutta lähden sitten vaikka kesken kaiken pois jos meinaa henki lähtä, mutta sitäkin rohkeasti vaan kokeilemaan...

Ja sitten uskomattomin uutinen tälle viikolle... Eilen kuntosalilla zumban jälkeen halusin kokeilla hölkkäämistä juoksumatolla. Ja tuloksena oli hölkkäämistä 30 min!!!!! Siis aivan uskomatonta!!!! En ole varmaan sitten kouluvuosien pakkojuoksemisen hölkännyt noin pitkään. Oli niin voittajaolo sen jälkeen, että oisin voinut riemuni ilmoittaa koko maailmalle. Ja nyt sen ilmoitankin täällä teille ihanat ihmiset jotka jaksatte seurata projektiani täällä blogissa... Nyt ymmärrän heitä, jotka sanovat, että juoksuun/hölkkään voi jäädä koukkuun... Saas nähdä saisiko tuosta uuden liikuntamuodon... Muuten olen liikkunut taasen aika hyvin tässä viikon sisään. Sunnuntaina kävin pyöräilemässä ihanassa säässä 1,5 tuntia, maanantaina oli zumba, tiistaina pyöräilyä töihin ja kotiin, eilen keskiviikkona oli zumba ja hölkkä 30 min, tänään sitten taas pyörällä töihin ja nyt kotiin leffan jälkeen ja vielä huomenna olisi vuorossa pyöräilyä töihin ja kotiin... Kyllä on liikuntakärpänen purassu tosissaan

Mutta jokohan tuota alkaisi kokeilemaan tulisiko se uni silmään... Hyvää yötä kaikille ja palataan viimeistään sitten asiaan kun käyn ottamassa sen uuden pienen lukeman siellä puntarilla

Tänään vuorossa taas kerran leffailta ja karkinsyöntiä... Tiedän, eihän tuo karkki ole pakollista elokuvissa niinkuin olen sen itsekin huomannut jo pussittelun aikana, mutta siihen sorrun nykyään aina kun olen leffassa. Ja siinähän ei ole mitään pahaa jos käy elokuvissa aina silloin tällöin, mutta kun tällä xtraajalla on tapana käydä jopa kolmesti viikossa elokuvissa niin tietty ei joka kerta tarvitsisi karkkia mussuttaa... Mutta mutta, se vaan maistuu NIIN hyvälle... Mutta jotenkin vaan aina sallin sen itselleni koska tiedän, että muuten elän niin säntillistä elämää ja liikun paljon. Ja eihän nuo karkin mussutukset ole puntarilla näkynytkään, mutta enemmän hallaa tapahtuu päässä. Nousee aina ne vanhat pelot päälle, että ainako menen halujeni perässä enkä opi koskaan halujani hallitsemaan... Mutta sitten kun taas pysähdyn asiaa pohtimaan niin tajuan, että jos tämän yhden halun perässä kuljenkin aina välillä niin en enää joka päivä kuten ennen tätä projektia (söin viimeisen vuoden valehtelematta päivittäin ison pussin karkkia) ja monta halua/houkutusta on jo jäänyt pois elämästäni. Joten sallittakoon tämä yksi paha pahe minulle kunhan ei ihan karkaa mopo käsistä...

Nyt kun tuo negatiivinen taas purettiin tuohon niin nyt on sitten sen positiivisen vuoro... Liikunta maistuu edelleen niin hyvältä ja olen löytänyt tosissaan tuon pyöräilyn ilon. Tälläkin viikolla olen neljästi polkenut töihin ja takas (yht. 26 km) ja lisäksi olen hoitanut kyläilyt ja kauppareissut kotona pyörällä. Tuntuu niin mahtavalta hypätä aamulla pyörän selkään ja hengitellä ihanaa raitista syysilmaa. Päivä alkaa ihan erilailla kun on raittiissa ilmassa n 40 min heti aamusta. Tämän hyötyliikunnan lisäksi crossailen kotona ja salilla, mutta olen koittanut vähän rajoittaa, että en ihan överiksi vedä tätä touhua. Ensi viikolle onkin varattuna jo kahdelle illalle zumbaa ja siihen päälle sitten kolme pyöräilykertaa niin eiköhän siinä ole jo viikolle taas aktiviteettia. Uskomatonta, että olen löytänyt liikunnan ja nautin siitä suunnattomasti. Olen niin iloinen tästä uudesta elämästä!!!

Ruokailukin sujuu aika hyvin, mitä nyt kalorit ei ihan täyty joka päivä. Mutta ryhmäohjaajani luvalla en stressaa kaloreista niin kamalasti kun puntari kuitenkin näyttää, että kaikki menee ihan hyvin. Ja aika hyvin nämä herkuttelut välillä auttaa siihen, että viikottain kalorit on varmaan suht kohillaan. Joskus kun jää alle niin välillä voi sitten vetää vähän yli... Mutta tätähän se on normaalienkin ihmisten (en lue edelleenkään itseäni normaaleihin ) elämä, välilä syödään ja sitten palataan ruotuun. Ja tätä filosofiaa koitan nyt alkaa noudattamaan, jotta elämäni tuntuisi suht normaalilta, enkä ajattelisi koko ajan vain laihduttavani... Ja epäilen, että juuri tästä ajattelutavasta johtuen tämä on helpompaa ja parempaa kuin mikään aikaisempi laihdutuskertani. Aina aikaisemmin koko laihdutusaika on tuntunut kamalalta taistelulta ja olen tiennyt, että romahdus tapahtuu jossain vaiheessa. Mutta tällä kertaa kaikki tuntuu niin erilaiselta ja epäilen, että yhtenä syynä on juuri se ajatus, että koitan elää niin kuin aion/voin elää loppuelämän. Jos liian tiukkana koitan olla ja kieltäytyä kaikesta niin se kostautuu jossain vaiheessa kun himot kasvaa liian suureksi. Pienet paheet ei tätä projektia kaada vaan tekee minusta vahvemman onnistujan!!!!!!!!!!

Hyvää viikonloppua kaikille ja nautitaan kauniista syyssäästä!!!

Ryhmässä olikin tällä kertaa vuorossa kuntotesti ja sen tulos ei ollut iloinen yllätys. Kyllä sitä ihmisellä voi olla huono lihaskunto. Pitäisi varmaan enemmän tehdä tuota lihasharjoitusta eikä vaan keskittyä crosstreineriin ja kuntopyörään... Mutta niinkuin jo yllä sanoin, tästä on hyvä jatkaa ja suunta ei voi olla kuin ylöspäin. Uusitaan testi kuulemma muutaman kuukauden päästä niin jospa sitä olisi sitten vähän kehittynyt.

Ennen ryhmää kävin kuntosalin zumbassa ja yllätyin kuinka tykkäsin. Kävin kokeileen paikallisella "tanssikoulussa" zumbaa ja en pysynyt kärryillä ollenkaan ja en siitä sen vuoksi niin pitänytkään, mutta tässä tämänpäiväisessä ei ollutkana niin hankalat jalkaliikkeet, että jopa minä pysyin kärryillä. Taidan alkaa käymään tuolla tunnilla koska uskomatonta kuinka siinä tulee hiki, vaikka ei tunti tunnu kamalalta rääkiltä. Ja hyvä musiikki soi koko ajan niin mikä sen mukavampaa... Muutenkin pitäisi uskaltautua noille ryhmäliikuntatunneille niin saisi vähän vaihtelua tähän liikkumiseen.

Huomenna olisi sitten taas pyöräilypäivä. Tarkoitus olisi mennä pyörällä töihin ja takaisin. Saas nähdä onko jalat vaan aamulla niin kipeenä tämän päivän huhkimisista, että voipi polkeminen olla vähän hankalaa...

Mutta nyt on mentävä pesulle ja sitten yöunille. Öitä kaikille!!!

Huomenna ajattelin mennä taasen puntarille, mutta vain siinä tapauksessa, että kotipuntari näyttää vähän parempia lukemia kuin tähän asti tällä viikolla. Viime viikko meni ihan överiksi syömisien kanssa. Kävin kolme kertaa elokuvissa ja tuli joka kerta ostettua karkkia ja poppareita. Lisäksi kävin vielä pari kertaa ulkona syömässä ja asuntovaunuillessa tuli syötyä ihan mitä sattuu. Määrällisesti en mässännyt läheskään siihen tapaan kuin joskus entisessä elämässäni, mutta silti ihan liikaa. Liikuntaa harrastin sitten loppuviikosta niin paljon kuin vaan jaksoin ja en tuntenut hirveän pahaa masennusta tuosta syömisestäni. Yritän ajatella, että tätä se loppuelämäkin on, välillä syödään ja sitten palataan ruotuun. Nyt vaan jänskättää tuo puntarihomma, koska olen päättänyt, että käyn puntarilla kahden viikon välein ja olen myös päättänyt, että en ota plussaa puntarilla. Huomenna tulen tänne kertomaan, kävinkö puntarilla vai jäikö käymättä...

Sitten vähän positiivisempiin tunnelmiin... Varasin ensi viikolle InBodyn kehomittauksen. Kävin samassa mittauksessa juuri ennen projektin alkua ja nyt sitten näen mitä tuloksia n 30 kilon pudotus on kehossani saanut aikaan.

Motivaatio edelleen korkealla (huolimatta syömisviikostani) ja usko tulevaan on vahva. Tuossa juuri löysin laatikosta vanhoja Painonvartija materiaalejani ja kieltämättä mieleen palasi aiemmat yritykseni elämänhallinnassa. Mutta jotenkin nyt mietin tätä projektia ihan erilailla kuin aikaisempia kertojani ja jotenkin vaan tuntuu, että tää on nyt se kerta kun onnistun. Kävin juttelemassa työpaikallakin terv.hoitajan luona ja hänen kanssa juteltiin siitä tunteesta kun tuntee, että onnistuu ja tuntuu ihan eriltä kuin aiempien laihdutuskertojen aikana. Ihana muuten kuulla kommentteja nyt kun muutos on ollut jo aikamoinen ja ihmiset tulee siitä kyseleen ja ihmettelemään. Voisin keskustella tästä aiheesta ihmisten kanssa vaikka kuinka kauan koska olen itsekin niin ihmeissään ja iloinen

Ja juuri lukemani palaute täällä blogissa sai hyvän fiiliksen vain vahvistumaan. Ihana jos voi itse tällä kirjoittelulla vaikuttaa siihen, että joku muukin innostuu xtrailusta.

Mutta nyt hyppään vielä kuntopyörän päälle polttamaan viimeiset kalorit ennen huomista. Ja pitäkää peukkuja, et puntari on minulle suotuisa...