JIBBIIII!!!! Se on perjantai ja viikonloppu edessä!!!

Tänään vuorossa taas kerran leffailta ja karkinsyöntiä... Tiedän, eihän tuo karkki ole pakollista elokuvissa niinkuin olen sen itsekin huomannut jo pussittelun aikana, mutta siihen sorrun nykyään aina kun olen leffassa. Ja siinähän ei ole mitään pahaa jos käy elokuvissa aina silloin tällöin, mutta kun tällä xtraajalla on tapana käydä jopa kolmesti viikossa elokuvissa niin tietty ei joka kerta tarvitsisi karkkia mussuttaa... Mutta mutta, se vaan maistuu NIIN hyvälle... Mutta jotenkin vaan aina sallin sen itselleni koska tiedän, että muuten elän niin säntillistä elämää ja liikun paljon. Ja eihän nuo karkin mussutukset ole puntarilla näkynytkään, mutta enemmän hallaa tapahtuu päässä. Nousee aina ne vanhat pelot päälle, että ainako menen halujeni perässä enkä opi koskaan halujani hallitsemaan... Mutta sitten kun taas pysähdyn asiaa pohtimaan niin tajuan, että jos tämän yhden halun perässä kuljenkin aina välillä niin en enää joka päivä kuten ennen tätä projektia (söin viimeisen vuoden valehtelematta päivittäin ison pussin karkkia) ja monta halua/houkutusta on jo jäänyt pois elämästäni. Joten sallittakoon tämä yksi paha pahe minulle kunhan ei ihan karkaa mopo käsistä...

Nyt kun tuo negatiivinen taas purettiin tuohon niin nyt on sitten sen positiivisen vuoro... Liikunta maistuu edelleen niin hyvältä ja olen löytänyt tosissaan tuon pyöräilyn ilon. Tälläkin viikolla olen neljästi polkenut töihin ja takas (yht. 26 km) ja lisäksi olen hoitanut kyläilyt ja kauppareissut kotona pyörällä. Tuntuu niin mahtavalta hypätä aamulla pyörän selkään ja hengitellä ihanaa raitista syysilmaa. Päivä alkaa ihan erilailla kun on raittiissa ilmassa n 40 min heti aamusta. Tämän hyötyliikunnan lisäksi crossailen kotona ja salilla, mutta olen koittanut vähän rajoittaa, että en ihan överiksi vedä tätä touhua. Ensi viikolle onkin varattuna jo kahdelle illalle zumbaa ja siihen päälle sitten kolme pyöräilykertaa niin eiköhän siinä ole jo viikolle taas aktiviteettia. Uskomatonta, että olen löytänyt liikunnan ja nautin siitä suunnattomasti. Olen niin iloinen tästä uudesta elämästä!!!

Ruokailukin sujuu aika hyvin, mitä nyt kalorit ei ihan täyty joka päivä. Mutta ryhmäohjaajani luvalla en stressaa kaloreista niin kamalasti kun puntari kuitenkin näyttää, että kaikki menee ihan hyvin. Ja aika hyvin nämä herkuttelut välillä auttaa siihen, että viikottain kalorit on varmaan suht kohillaan. Joskus kun jää alle niin välillä voi sitten vetää vähän yli... Mutta tätähän se on normaalienkin ihmisten (en lue edelleenkään itseäni normaaleihin ) elämä, välilä syödään ja sitten palataan ruotuun. Ja tätä filosofiaa koitan nyt alkaa noudattamaan, jotta elämäni tuntuisi suht normaalilta, enkä ajattelisi koko ajan vain laihduttavani... Ja epäilen, että juuri tästä ajattelutavasta johtuen tämä on helpompaa ja parempaa kuin mikään aikaisempi laihdutuskertani. Aina aikaisemmin koko laihdutusaika on tuntunut kamalalta taistelulta ja olen tiennyt, että romahdus tapahtuu jossain vaiheessa. Mutta tällä kertaa kaikki tuntuu niin erilaiselta ja epäilen, että yhtenä syynä on juuri se ajatus, että koitan elää niin kuin aion/voin elää loppuelämän. Jos liian tiukkana koitan olla ja kieltäytyä kaikesta niin se kostautuu jossain vaiheessa kun himot kasvaa liian suureksi. Pienet paheet ei tätä projektia kaada vaan tekee minusta vahvemman onnistujan!!!!!!!!!!

Hyvää viikonloppua kaikille ja nautitaan kauniista syyssäästä!!!