Heipä hei ja hyvää ystävänpäivää kaikille! Se on 14.2. ja kello näyttää 00:07.

Tulin vähän aikaa sitten elokuvista ja päätin vielä istahtaa tähän koneen äärelle kirjoittamaan kuulumisia... Viime viikolla maanantaina kun tuli tieto Xtran loppumisesta kuntosalillani niin vähän hirvitti, että mitenkäs tästä jatketaan, mutta viikko meni loistavasti ja sain kiloja alas ja alan taas lähestyä tuota maagista -37,7 lukua, johon jo pääsin ennen kuin lipsuminen alkoi.

Viikolla sain liikuntasuorituksiakin kaikkina muina päivinä paitsi perjantaina ja lauantaina. Mutta hyvähän se on muistaa nuo lepopäivätkin vaikka aina välillä tuleekin olo, että voihan laiskuus kun en ole liikkunut. Tässä listausta viikon liikkumisista:
ma: zumba 1 h
ti: bodypump 1 h
ke: salitreeni n 40 min
to: sauvalenkki ulkona 1 h 15 min
pe: -
la: -
su: salitreeni 45 min

Tulevana viikkona hankaluutta tuo miehen iltavuoro niin en varmaankaan voi joka ilta salille/yms lähteä. Mutta kyllähän 11 v tytär jo pärjää ja toisaalta nauttiikin kun saa olla omineen kavereiden kanssa kotosalla... Mutta katsotaan kuinka paljon omatunto antaa myöten liikkua...

Syömisten suhteenkin viikko meni todella hyvin vaikka tuli käytyä taasen pari kertaa elokuvissakin. Opettelen jälleen siihen, että ei tarvi olla järjetöntä karkkisäkkiä ja isointa popparia aina siellä syötävänä... Viikonloppu pelotti, mutta sekin meni ok. Lauantaina söin kyllä todella hyvin, mutta tänään sitten kävinkin paikallisessa burger paikassa, jossa olikin taivaallisen hyvä ruoka. Mutta sielläkin tilasin pienimmän hampparin mikä listalta löytyi enkä ottanut ranskalaisia ollenkaan.  Burgerin päälle sitten vielä leffaeväät, mutta ei karannut ihan mässäilyksi niidenkään suhteen. Pienellä jännityksellä nousin äsken vaa'alle, mutta yllätyksekseni huomasin, että ei ihan kamalia lukemia näyttänytkään Ja nyt kun tästä arki pyörähtää käyntiin niin ei aikaakaan kun ollaan jo taas menossa alaspäin vauhdilla...

Aurinko paistoi viikonloppuna niin kauniisti, että alkoi jo haaveissa näkyä ihanat liikkumiset kauniissa kevätsäässä kunhan näistä pakkasista ensin päästään. On se vaan ihme kuinka tuo aurinko lisää positiivista energiaa minussa. Jotenkin tuntuu, että herään ainan uuteen nousuun näin keväisin ja elän vuoden parasta aikaa (tai ehkä kesä menee vielä keväänkin edelle...) Ja positiivinen ajattelu on nyt sitä mitä minä tarvitsen!!!

Eli edelleen itseeni luottaen kohti uutta viikkoa.

Ja vielä kertaalleen kaikille HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ

 

Heipä hei,

Nyt tuulahtelee uudet tuulet täällä. Sain eilen kuulla, että Xtravaganza lopettaa siinä kuntosalissa, johon olen kuulunut vajaan vuoden. Tämä päätös tuli kyllä niin puun takaa kun vaan voi.

Eilisen päivän ja illan mietin mitä tulevaisuus tuo nyt tullessaan. Vaihtoehdoksi meille annettiin joko jatkaa liikkumista nykyisessä kuntosalissa ilman Xtraa tai sitten meillä on kaiketi mahdollisuus siirtyä kaupungissa toimivaan Xtravaganza keskukseen. Erona tässä keskuksessa on se, että siellä ei ole mahdollisuutta ryhmäliikuntaan vaan siellä on pelkästään kuntosali.

Päätökseni oli/on seuraava:
Jätän Xtravaganzan ja jään nykyiselle kuntosalille asiakkaaksi, koska rakastan sitä paikkkaa ja se tarjoaa monipuolista ryhmäliikuntaa. Seuraavaksi tietenkin mietin, että pystynkö laihduttamaan ilman ryhmää, mutta itsehän se on työ tehtävä olin sitten ryhmässä tai en.

Olen jo sen verran oppinut syömisestä ja elämästä tämän vajaan vuoden aikana, että tiedän mitä ja miten minun pitäisi syödä. Tärkeämpänä katson kuitenkin tällä hetkellä sen, että minulla on paikka, jossa voin nauttia liikunnasta ja saada sen pysymään elämässäni jatkossakin.

Sitten tämän hetken tilanteeseeni:
Olen edelleen heikoilla, mutta nyt vahvempi kuin kertaakaan joulun jälkeen. Nyt tiedän taas, että valoa on siellä tunnelin päässä. Tästä johtuen tuo Xtran loppuminen tuli vähän huonoon aikaan koska nyt ehkä tarvitsisin kaiken mahdollisen tuen, jotta saan nostettua itseni takaisin siihen upeaan olotilaan kun von rehellisesti katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä tekemisestäni. Mutta tästä huolimatta katson tulevaan nyt valoisammin ja luotto palauttuu jälleen päähäni. Ja joo, samaa puhuin jo edellisessä postauksessani, mutta nyt tunne on taas erilainen. Ja puntari näyttää pitkästä aikaan taas laskusuuntaa eli vahvempana talsin päivästä toiseen.

Tänään liikuntaan palautui uudestaan bodypump ja voi luoja kun tuntui, että ei sieltä hengissä taas selviä. Mutta muistissa on vielä viime syksyn ihan eka kerta ja se se vasta tuskaa oli. Eli tilanne ei ihan niin paha ole nyt vaikka edellisestä kerrasta on jo yli kaksi kuukautta. Hyvin kesti paikat ja ei sattunut häntäluuhunkaan. Muutenkin alkaa paikat parantua, joten liikunta mukana elämässä täysimittaisena Ja sekös se vasta mieltä piristää...

Kevättä kohti kun ollaan menossa niin tätä naista alkaa piristämään kummasti! Laskettelukelit on kohta parhaimmillaan ja aurinko näyttäytyy koko ajan enemmän. Mahtavaa!!!

Tästä jatkan ja toivon, että pian voin kirjoittaa olevani taas painon mukaan siellä missä olin ennen tätä "suohon uppoamista". Joku päivä se aamu koittaa kun puntari on taas ihana

 

Heips ja pahoittelut kun olen viettänyt hiljaiseloa jo useamman kuukauden ajan... Mutta tästä tämä taas lähtee kohti uutta nousua

Pidetäänpä sitten pieni tilannekatsaus:
lokakuun edellisen päivitykseni jälkeen paino putosi mukavasti ja 17.11. oltiinkin jo noissa sivussa näkyvissä lukemissa -37,7. Mutta sitten tapahtui jotain. Joulukuu kun tuli niin jotenkin elämä luiskahti napostelun puolelle. Koko ajan huomasin olevani syömässä ravintoloissa ja elokuvissa kävin ja tuntui että ns. erikoistilaisuuksia olikin jatkuvasti ja silloin ei tullut niin tarkasti katsottua mitä söin. Ajattelin koko ajan, että ei haittaa, kohta palaan ruotuun. No sitten tapahtui se mikä oli ehkä pahin mitä sillä hetkellä pystyi tapahtumaan; sairastuin lujaan flunssaan ja liikunta jäi täysin kolmeksi viikoksi. Sehän tietty lisäsi vaan masennusta ja hoivasin itseäni syömällä karkkia ja muita herkkuja. Etukäteen pelkäämäni joulu ei ollutkaan se pahin vaan sen jälkeen tuli kolmen viikon syöntiputki

Kun olin ollut kolme viikkoa liikkumatta flunssan takia ja kiloja oli tullut lisää n 5 (kamalaaaaa!!!) niin tuntui jo että en kestä enää hetkeäkään sitä liikkumattomuutta ja sanoinkin Xtra-ohjaajalleni, että pää on ehkä halkeamispisteessä ja homma tökkii pahemman kerran. Ohjaaja sanoikin yllätyksekseni, että jos kunto sallii niin aloittele liikuntaa kevyesti. Ei tiedä jos se vaikka auttaisi vähän siihen flunssan taltuttamiseen. Siinä vaiheessa flunssa oli muuten ohi, mutta limaa oli edelleen kurkku täynnä... Ja tästä keskustelusta piristyneenä aloin ulkoilemaan ja menin jopa kokeilemaan zumbaa ja niinhän se kunto kesti hyvin ja aivan kuin flunssakin olisi alkanut hellittämään samalla kun mieli parani.

Sitten toinen takapakki iski juuri kun olin päässyt liikkumisen makuun; kaaduin takamukselleni ja hajoitin häntäluuni. Ja taas olin tilanteessa, että liikkuminen sattui. En voinut uskoa huonoa tuuriani ja sadattelin mielessäni, että tähänkö tämä projekti nyt kaatuu, minun takamukseeni. Mutta ilokseni huomasin, että kävely ei sattunut ja kun viikko oli mennyt ei enää zumbakaan ollut kovin hankalaa. Nyt olen tilanteessa, että istuminen on hankalaa, mutta kävelen, hölkkään ja zumbaan entiseen malliin.

Ruokailun olen joulun jälkeen saanut vasta viime viikon lopulla ruotuun ja kiloja on lähtenyt jo 2, eli ollaan menossa kohti parempaa. Vielä on n 3 kiloa siihen missä oltiin marraskuun lopulla, mutta sitä kohti kovaa mennään... Nyt alkaa päivät mennä ihan kivasti eikä enää niin kovasti keho huuda karkkihyllyillä kaupassa ja ei enää tule joka iltaa vietettyä tuolla jääkaapilla katsomassa vieläkö sieltä jotain löytäisi...

Liikuntaa harrastan nyt lähes päivittäin. Kahdesti viikossa käyn zumbaamassa ja lisäksi ulkoilen kävellen ja hölkäten. Bodypumpin joudun nyt jättämään väliin niin pitkäksi aikaa kunnes takamus on siinä kunnossa että pystyn makaamaan selälläni...

Nyt tuntuu jälleen kaikki hyvältä ja usko projektin onnistumiseen on palautunut Nautin tulevasta keväästä ja parhaista laskettelukeleistä ja olen taas oman elämäni herra... Ja sitä kautta otan nyt taas tämän blogin avukseni, jotta saan ajatukseni ulos ja käsiteltyä ne.

Ja vielä Hyvää Uutta vuotta 2011 kaikille!!!

Olipas reissu!!!! On se vaan ihana päästä välillä erkaantumaan kaikesta arjen touhuista ja katsella uusia maisemia... Nyt kotona oltu pari päivää ja viikonlopun reissusta mielessä vielä ihanat muistot. Kyllä se vaan menee nopeasti neljä päivää...

Ruokailujen suhteen meni kyl sit ihan häneksi nuo päivät, mutta ne oli ihan tietoisia valintoja ja en pode edes huonoa omaatuntoa Puntari näytti aikamoisia lukemia taas kun kotiuduin, mutta mitä siitä. Nyt se taas ottaa laskusuunnan kun arki palautui. Eikö se ole normaalin ihmisen toimintaa, että välillä voi vähän mässäillä kunhan ei hirtä kaasu kiinni ja ei osaisi sitä lopettaa. Nyt on ollut ihana syödä normaalisti pari päivää ja alkaa pikku hiljaa poistua vatsasta se turvottava tunne. Mutta oli kyllä ihana nähdä, että ei se putki jää päälle vaikka menee noin monta päivää niin ettei ajattele yhtään mitä suuhun panee. Ja onneksi tulihan sitä vähän käveltyäkin kun pari päivää meni kauppoja kierrellessä. Liikuntaahan se on tuokin

Huomenna zumba-ilta ja ihana päästä liikkumaan taas mahtavan musiikin tahdissa. Nyt alkaa tuo pyöräilykin jäädä kun sää muuttuu koko ajan syksyisemmäksi. Tuuli on aikamoinen joka päivä, mutta eihän se saisi tietty mitään estää. Kyllä minulla on vankka aikomus vielä tälläkin viikolla mennä töihin joku päivä pyörällä, mutta kyllä siitä se suurin mielekkyys on mennyt kun sää on huono ja pimeää sekä aamulla että illalla... Mutta onneksi liikuntaa voi harrastaa muutenkin kuin pyörällä polkiessa. Pitänee taas löytää tuo kuntopyörällä polkemisen ilo...

Reissuviikonlopun yksi ihanin anti oli myös se, että sain sovitella rakkaan ystäväni vaatteita. Ihania mekkoja yms. joita en ole voinut ikinä pitää päällä kilojeni vuoksi. Nyt oli ihana huomata, että ei ne enää niin kamalalta näytä päälläni. Oli myös ihana sovitella kaupoissa erilaisia vaatteita. Jätin vaan vaatteet ostamatta kun ajattelin, että ei kannata hirvesti satsata noihin vaatteisiin kun toivon mukaan ne käy taas isoksi tässä tulevaisuudessa. Mutta sovittelukin oli mukavaa kun mahtui pienempiin vaatteisiin Pitänee yrittää fiksata noita kotona olevia pikkusen isoja vaatteita, että josko niistä saisi pidettäviä kun vähän ottaa saumoja sisään...

Mutta nyt rentoutumaan television ääreen ja sitten nukkumaan. Öitä ja katsellaan milloin saan taas päivittää lukemia tuohon sivuun. Eli siis kauanko menee että ollaan tuossa tilanteessa takas reissun jälkeen... HIH, ihmeen kevyesti osaan suhtautua tuohon hetkelliseen painonnousuun. Ja juuri tuossa on varmaan se syykin; tiedän, että kyseessä on vain hetkellinen nousu eikä pelkoa putken päällejäämisestä ole...

JIHAA, se on virallista. Puntari näytti tänään 98,7 Olen yhtä hymyä !!!! Mahtava tunne nähdä noin "pieni" luku puntarissa. Tunne oli melkein ku lottovoittajalla. Tai mistä minä tiedän miltä lottovoittajasta tuntuu, mut epäilen että aika upealta...

Puntarin jälkeen astuin jälleen juoksumatolle ja hölkkäsin 35 minuuttia. Siis niin käsittämätöntä että jaksaa hölkätä jo noinkin kauan. Uskomatonta, että nautin hölkästä ja pyöräilystä. Ne oli ne kaksi asiaa mitä inhosin ennen tätä projektin alkua. Niin sitä ihminen oppii tykkäämään uusista asioista kun vaan niitä kokeilee...

Mutta on sitä jotain negatiivistakin... Makeanhimo vaivaa nykyään melkeinpä jatkuvasti. Voisin syödä karkkia vaikka joka päivä ja suklaata tekee mieli kovasti. En tiedä mistä tämä himo nyt oikein kumpuaa. Pitäiskö lie kokeilla niitä tabletteja jotka kuulemma vähentää makeannälkää. En oikein vaan niihin usko, mutta pitäisikö kokeilla silti... Tympäsee ku vähän laskee yleistä hyvää fiilistä ku koko ajan haluais mussuttaa jotain... Nytkin odotan suunnilleen kieli vyön alla, että tulisi lauantai kun vietämme tyttären kanssa leffapäivää ja poikkean Makuunissa Sairasta... Mutta tässäpä sitä sitten on haastetta meikäläiselle oppia hillitsemään tuota himoa ja opettelemaan kohtuutta... Sitä kait se on loppuelämä sitten, opettelua ja itsensä hillitsemistä. Mutta jos lopputuloksena on hoikempi/terveempi minä niin olen valmis siihen taisteluun vaikka loppuelämäni ajan...

Ensi viikolla olisi edessä Helsingin reissu ystävän kanssa ja ystävän luokse. Pitää koittaa elää kohtuudessa viikko, jotta voisi sitten vähän irrotella reissussa. Mutta taitaa olla ne ruoan täyttämät reissut historiaa ja hyvä niin!  Ei niitä mahakipuja kyl enää kaipaa kun nyt on tottunut tähän vähempään ruokaan. En tiedä miten sitä ennen kesti kun joka aamu heräsi siihen turvottavaan öklötykseen kun tuli päivittäin harrastettua ylensyöntiä... Nyt odotan reissulta kaikkea muuta kuin syöntiä: ihanan pitkää ajomatkaa, jonka aikana ehtii kunnolla jutella ja vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa, toista ihanaa ystävää, joka odottaa määränpäässä, rentoa oloa ilman lapsia ja kaikkea sitä ihanaa mitä syksyisellä Helsingillä on tarjota

Mutta nyt päivitän vielä tuohon sivuun pudotukset ja sitten untenmaille. Hyvää yötä ja mahtavaa viikonloppua kaikille. Nautitaan syyssäistä niin kauan kun niitä riittää. Lehdessä jo ennustettiin ensilumia, siitä se talven tulo alkaa...