Heipä hei,

Nyt tuulahtelee uudet tuulet täällä. Sain eilen kuulla, että Xtravaganza lopettaa siinä kuntosalissa, johon olen kuulunut vajaan vuoden. Tämä päätös tuli kyllä niin puun takaa kun vaan voi.

Eilisen päivän ja illan mietin mitä tulevaisuus tuo nyt tullessaan. Vaihtoehdoksi meille annettiin joko jatkaa liikkumista nykyisessä kuntosalissa ilman Xtraa tai sitten meillä on kaiketi mahdollisuus siirtyä kaupungissa toimivaan Xtravaganza keskukseen. Erona tässä keskuksessa on se, että siellä ei ole mahdollisuutta ryhmäliikuntaan vaan siellä on pelkästään kuntosali.

Päätökseni oli/on seuraava:
Jätän Xtravaganzan ja jään nykyiselle kuntosalille asiakkaaksi, koska rakastan sitä paikkkaa ja se tarjoaa monipuolista ryhmäliikuntaa. Seuraavaksi tietenkin mietin, että pystynkö laihduttamaan ilman ryhmää, mutta itsehän se on työ tehtävä olin sitten ryhmässä tai en.

Olen jo sen verran oppinut syömisestä ja elämästä tämän vajaan vuoden aikana, että tiedän mitä ja miten minun pitäisi syödä. Tärkeämpänä katson kuitenkin tällä hetkellä sen, että minulla on paikka, jossa voin nauttia liikunnasta ja saada sen pysymään elämässäni jatkossakin.

Sitten tämän hetken tilanteeseeni:
Olen edelleen heikoilla, mutta nyt vahvempi kuin kertaakaan joulun jälkeen. Nyt tiedän taas, että valoa on siellä tunnelin päässä. Tästä johtuen tuo Xtran loppuminen tuli vähän huonoon aikaan koska nyt ehkä tarvitsisin kaiken mahdollisen tuen, jotta saan nostettua itseni takaisin siihen upeaan olotilaan kun von rehellisesti katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä tekemisestäni. Mutta tästä huolimatta katson tulevaan nyt valoisammin ja luotto palauttuu jälleen päähäni. Ja joo, samaa puhuin jo edellisessä postauksessani, mutta nyt tunne on taas erilainen. Ja puntari näyttää pitkästä aikaan taas laskusuuntaa eli vahvempana talsin päivästä toiseen.

Tänään liikuntaan palautui uudestaan bodypump ja voi luoja kun tuntui, että ei sieltä hengissä taas selviä. Mutta muistissa on vielä viime syksyn ihan eka kerta ja se se vasta tuskaa oli. Eli tilanne ei ihan niin paha ole nyt vaikka edellisestä kerrasta on jo yli kaksi kuukautta. Hyvin kesti paikat ja ei sattunut häntäluuhunkaan. Muutenkin alkaa paikat parantua, joten liikunta mukana elämässä täysimittaisena Ja sekös se vasta mieltä piristää...

Kevättä kohti kun ollaan menossa niin tätä naista alkaa piristämään kummasti! Laskettelukelit on kohta parhaimmillaan ja aurinko näyttäytyy koko ajan enemmän. Mahtavaa!!!

Tästä jatkan ja toivon, että pian voin kirjoittaa olevani taas painon mukaan siellä missä olin ennen tätä "suohon uppoamista". Joku päivä se aamu koittaa kun puntari on taas ihana